Avasin sivun ja ajattelin kirjoittaa ylös sen, mitä olen pitkään jo ajatellut. Nimittäin sen, että en edes yritä saada kässäriä valmiiksi Gummeruksen tämän vuoden kisaan. Mutta sitten optimismi iski. Mietin, että aikaa on jäljellä vielä kymmenen päivää. Kuka sanoo, ettei valmista tekstiä ehdi muokata siinä ajassa huippuunsa? JOS siihen paneutuu, jos siihen uhraa aikansa ja jos sitä tosiaan haluaa.

 

Haluanhan minä, ei se siitä ole kiinni. Mutta kun. Pahin tekosyy minkä tahansa tavoitteellisen (mutta pakko myöntää, toisinaan puuduttavan, tylsän ja vaativan) tekemisen kohdalla. Mutta kun. Eikä mistään ole edes varmuutta. Mitä jos. Ja se pahin: onhan tässä aikaa. Tulee uusia kilpailuja, eikä sen ole pakko olla kilpailu. Kiireellä tulee k-päisiä lapsiakin, miksei sitten k-päistä tekstiä. Vielä minä, tai ehkä en. Kymmenen päivää aikaa. Sitten nähdään, kuka on veltto laiskottelija ja kuka - no - itsensä liikkeelle pakottanut laiskottelija. Eli ei sittenkään vielä luovutuspäätöstä. Se voi tulla vielä ja todennäköisesti tuleekin. Mutta ei vielä. Saan vielä vähän aikaa edes kuvitella jaksavani osallistua.