Aina välillä, eli jatkuvasti, on hyvä tutustua muiden tuottamiin teksteihin. Olipa hankalasti sanottu se, että kirjoittajan kannattaa lukea. Hyvä harjoituskin voisi olla sellainen, että toisen tekstiä lukiessaan muokkaa sitä paremmaksi - tai omakseen, siis sommittelee, miten sanoisi saman asian itse. Nyt asettautuminen samalle viivalle muiden kirjoittajien kanssa on entistä helpompaa, koska on Elisan e-kirjat ja siellä Kirjoita itse -osio. Noihin kirjoihin eivät kustannustoimittajat ole merkinneet muutoskohtia, tai tuskin ovat. Jotenkin vaikea uskoa, että kustantamossa julkaisua varten työstetty käsikirjoitus päätyisikin sitten Kirjoita itse -osioon. Nimittäin kyllähän nyt kustantajan julkaisema on jo valmiiksi jotenkin labeloitu laadukkaammaksi, kuin minkään sortin omakustanne. Oletan, että kirjoittajien (kirjailijoiden!) itse julkaisemat kirjat ovat niitä, joita kirjoittajat itse ovat hioneet niin hyvin kuin ovat osanneet ja joita kustantajille tarjotaan. Niihin on hyvä verrata omaa tekstiään. Kestääkö teksti vertailun ja - kun oma lehmä unohdetaan - kumman eduksi?

Tutkailin muutaman kirjan lukunäytettä, ja täytyy sanoa, että jokainen niistä oli omalla tavallaan hyvä, mukaansa tempaava tai ajatuksella työstetty. Monien alku oli ehkä liikaa selittelevä. Pelkistetty olisi toiminut paremmin. Suoraan toimintaan. Alkupamahdus. Tämä täytyy pitää mielessä, kun kehittelen oman teokseni alkua.

Olen ehtinyt jo ajatella, että jolleivat kustantajat innostu, lähetän kirjani Elisalle. Haluan kuitenkin välttää sen itse tehdyn hengen, mikä monien kustamattomien käsikirjoitusten riveistä huokuu. Pitää osata  olla ammattimainen kustannustoimittaja itselleen. Pitää jaksaa hioa ja muuttaa ja muokata, vaikka kuinka tuntuisi, ettei enää jaksa ja kyllä se on jo hyvä. Pitää jaksaa. Loppujen lopuksi, huomaan, että kirjoittamisesta kaikki sanottu on täyttä totta ja tiivistyy siihen, että täytyy vain jaksaa.