Olen miettinyt ikää. On totta, että nuorilta hahmoilta hyväksytään lapsellisempaa käytöstä kuin vanhemmilta, koska lapsellisuus ja nuori ikä ovat oletus (verrattuna vanhaan ikään), eli jos henkilö on nuori, lapsellisuudet ovat uskottavia.

Kun luen kirjaa, en yleensä ajattele henkilöiden ikiä, vaikka ne olisi mainittu. Mielikuvitus luo hahmoille kasvot ja eräänlaisen iättömän kehon, ja hahmon käyttäytyminen kirjassa vahvistaa tai luo ristiriitaa suhteessa ikään. Eri asia on, jos henkilöstä on erikseen mainittu, että hän käyttäytyy epätavallisesti, on pikkuvanha tai naiivi jne.

Poistin yhdeltä päähenkilöltäni melkein kymmenen vuotta. Nyt hän tuntuu oikealta. Nyt hänen toimintansa tuntuu vastaavan ikää. Jostakin syystä olin alunperin ajatellut hänet hiukan vanhemmaksi mainitsematta tarkkaa ikää, mutta kirjoittamisen myötä olinkin tehnyt hänestä nuoremman. Tai ei, korjaan, olin tehnyt hänen käytöksestään nuoremman henkilön käytöstä. Samalla kun poistin vuosia hänen summittaisesta iästään, poistin ristiriitaisuuksia itse tarinasta.

On turha kirjoittaa tarinaa 25-vuotiaasta Tainasta, jos Tainan käytös, maailmankuva ja kokemus vastaavat keskimääräisen 40-v:n elämää. Sellainen ei ole uskottavaa, vaan sellainen luo ristiriidan, joka häiritsee tiedostaen tai tiedostamatta. Ikä ei ole pelkkä numero, hahmollekaan, tai etenkään hahmolle.

En tiedä, oliko tätäkään järkeä todeta "ääneen". Tällaista ajatusten selvittelyähän tämä. Kuulunee ikään. :)