Piipahdin Elisan sivulla lueskelemassa julkaistujen kirjojen näytekappaleita. Otin summamutikassa muutaman Kirjoita itse -kirjan sekä kustantajan kansiin avittaman e-kirjan alkukappaleet lukulasien alle, ja ero oli huikea. Kyllä sen huomaa, mitä tekstiä on ammattilainen, ulkopuolinen, käsitellyt, mikä on kirjoittajan itsensä viilaama.

Kirjoita itse -kirjojen alut olivat periaatteessa ok. Niitä oli viilattu, selvästi. Oikeinkirjoitus oli tarkistettu. Ne olivat ihan hyviä, mutta siihen se jäikin. Ne eivät koukuttaneet, eivätkä imaisseet. Niissä oli turhia sanoja, liikaa selittelyä. Näki, että joku oli rakastanut niitä, kirjoittanut ja jättänyt sanat paikalleen hellyys mielessään. Viihtymistä etsivänä lukijana en ihastunut.

Kustantajan julkaisemat kirjat puolestaan imaisivat viimeistään toisella tai kolmannella sivulla mukaansa. Kirjoissa ei selitelty eikä kuvailtu liian yksityiskohtaisesti, ei yritetty vääntää tunnelmaa tiettyyn suuntaan, vaan tunnelma kääntyi suuntaansa itsestään. Kustannustoimittaja - sen on pakko olla se taikasana, joka näiden kahden välillä eron teki.

Minä mietin omaa tekstiäni tämän saman, jälleen kerran tekemäni oivalluksen keskellä. Onko se Julkaise itse -tasoa (totta kai on, ei kukaan ulkopuolinen ole sanonut minulle, mitä ottaa pois, mitä lisätä). Ongelmaksi jääkin, onko tekstistä mahdollista saada ammattimaisen hyvää ja mukaansatempaavaa ilman esilukijoita. Mistä sellaisen (rehellisen!) esilukijan voisi löytää? Kustantamosta tietenkin, mutta entä etukäteen?

Mietin myös sitä, minkälaisia muutoksia lukemiini Kirjoita itse -tekstinäytteisiin olisi pitänyt tehdä, jotta lopputulos olisi ollut parempi. Olisinko itse osannut kertoa kirjoittajalle, mitä pitäisi muuttaa. Olisinko jaksanut alkaa selittää alusta alkaen, miksi teksti - niin hyvää kuin se tavallaan onkin - ei yllä seuraavalle tasolle. Rehellinen vastaukseni on, että en jaksaisi. Kenties kustantajatkaan eivät jaksa, ja siksi kirjat ovatkin itsekustannettujen joukossa. Niin hyviä, mutta silti niin heikkoja... Kuuluuko oma tekstini samaan kastiin? Periaatteessa sitä on hiottu, sitä on mietitty ja sitä on jatkotyöstetty ensimmäisestä versiosta kohti parempaa. Mutta ehkä siitäkin puuttuu se jokin, joka vie mukanaan. Ehkä se on sitä tasoa, josta kukaan ei jaksa alkaa selittämään puutteita, koska ellei kirjoittaja itse niitä huomaa, mitään ei ole tehtävissä.

Voihan vehnäleipä. Tiedosto on pakko avata uudestaan, uusin silmin. On pakko lukea kyllästyneesti, kuin tekstiin ei olisi minkäänlaista henkilökohtaista suhdetta vielä olemassa. Jos teksti on kuin Kirjoita itse, heitän hanskat nurkkaan, ihan varmasti heitän, ja alan nauttia osaajien tuotannoista. Pitäydyn kirja-asioissa lukijan roolissa. Melkein, mutta vain melkein, pelkään avata tiedostoni nyt.

(Huomautus: Luin Elisassa vain muutamia omakustanne- ja kustantajien julkaisemia kirjoja, joten huomioni eivät koske kaikkia Elisasta löytyviä kirjoja. Jos joku itse kirjansa kustantanut eksyy tänne ja lukee tekstini, niin huomioni eivät koske juuri Sinua.)   :)