Ihan, jos jätetään se ilmeisin syy laskuista pois, minusta ei siltikään voi tulla. Ilmeisin syy olisi tietysti se, että kansien sisällön olisi oltava sen vuoden parasta kaunoa, ja jokaisen sivun täyttä kultaa (näin sanoi joku, taisi olla tieto-Finlandia esiraadin jäsen jossakin lehtijutussa, mutta itse olen liian laiska etsimään tarkkaa lähdettä ja totean vain, että loogista ja totta, kyllähän myös kirjallisuuden Finlandia-palkitun on oltava joka sivultaan täyttä kultaa).

Syy, jota täsmällisemmin ajattelen, on kiitospuheessa. En ole tiedostava enkä kantaaottava. Päivän politiikka ei kiinnosta laajemmassa mittakaavassa minua, eikä ainakaan niin, että pystyisin siitä mitään viiltävää kritiikkiä antamaan. Jos joskus jonkin kiitospuheen joutuisin pitämään, tyytyisin luultavasti kiittämään raatia, kriitikkoja, äippää, iskää ja akatemiaa, eikä sellaisesta saada kolumneja ja lehtijuttuja puolesta tai vastaan. Vaikuttaakin siltä, että Finlandia-palkitun kirjailijan täytyy olla paitsi kultasivujen kirjoittaja, myös persoonana sellainen, joka huomataan, joka sanoo ja jolla on mielipiteitä. Jotenkin epäilyttää, että tämän vuoden voittaja on mielipiteensä muokannut sen kahdeksan vuoden aikana, jolloin hän on kuulemma vain nukkunut ja kirjoittanut. Tai sitten hän selasi päivän lehdet herättyään ja muodosti voimakkaan mielipiteen nykypäivästä siltä pohjalta.

Kyllä minäkin ärsytän ihmisiä ja jaan mielipiteitä, mutta en tarkoituksella. Olen sitä tyyppiä, joka mieluusti eläisi ja antaisi muiden tehdä samoin, mutta jonka rauhaisa rinnakkaiselo jostakin syystä kääntyy usein taisteluksi siinä vaiheessa, kun leppoisuutta aletaan käyttää hyväksi. "Ei se kumminkaan välitä." Kyllä muuten välittää, ja kun kuppi kääntyy nurin, se kaatuu kokonaan. Mutta tahallinen keskustelunkirvoittaja en ole, ja siksi minusta ei voisi koskaan tulla Finlandia-palkittua kirjailijaa. Siis sen ilmeisimmän syyn lisäksi. Satunnaiset, omasta mielestä kultaiset sivut eivät riitä. No jaa, turhahan tällaista on miettiä, mutta vilahtipa vain ajattelukeskukseen.