Olen kirjoittanut kaiken muun ohessa. Olen kyhjöttänyt sohvalla, maannut läppäri sylissä, kirjoittanut käsin kyljelläni maaten. Viime yönä heräsin monta kertaa siihen, että vaihdoin asentoa ja kääntyminen sattui kylkeen, rintaan, käteen...

Pitäisi tarkastella työskentelyasentoja. Pitäisi siirtyä pöydän ääreen ja huolehtia ergonomiasta. Mutta minusta vain kirjoittaminen sujuu parhaiten löhöillessä. Ei tätä silti pitemmän päälle kestä, jos lihakset jumiutuvat 5 000 sanan kirjoittamisesta. Se on se saldo, minkä olen saanut aikaan edelliseen check pointiin verrattuna. Koossa on nyt yhteensä 25 000 sanaa. Loppu kirjoittamatta. Olen ihan aikataulussa, ellei lihasjumi aiheuta taukoa. Joku fiksumpi palaisi nyt alkuun ja lukisi, mitä on saatu aikaan. Mutta en minä. Tämän tekstin kirjoitan ensin, luen sitten. Olen tehnyt niin koko kirjoitusrupeaman ajan. Olen lukenut omaa tekstiäni vain sen verran, mitä edellisenä päivänä olen kirjoittanut, ja jatkanut siitä.

Nyt kahvia, venyttelyä, ehkä vähän Mobilatia. Sitten lopun kirjoittamisen kimppuun (jos siltä tuntuu). Kyllä tuo eka versio siitä pian jo valmistuu. Vasta sen jälkeen luen koko tekstin, tulostan ja alan muokkailla. Edessä on iso työ poistojen, lisäysten, korjausten ja selittämisten parissa. Olen yhä vielä innoissani tästä.

Kirjoitusintoa muillekin!