Taisteluväsymystä vissiin ilmassa, en nimittäin enää muista, miksi se tekstin editointi ja hinkkaaminen olikaan niin tärkeää. Tunnollisesti kirjasin tulosteelle kohdat, joissa lukeminen tökkäsi, jossa oli virhe tai toistoa, ja tänään ajattelin siirtää korjaukset koneelle. Mutta niin, kuin tarkkaa se nyt olikaan, onko pakko, ja mitä ne pienet muuten niin hyvässä haittaa...

Ihan oikeat virheet korjaan ilomielin ja olen vain tyytyväinen, että huomasin ne ennen lopullista versiota. Mutta ne kohdat, jotka olen merkannut liian pitkiksi tai selitteleviksi, tai ne kohdat, joihin olen kirjoittanut "toistoa", tai ne kohdat, joiden vieressä lukee "muotoile paremmin"...

Voisi sitä kai hauskemminkin perjantai-iltaa viettää. Voisi liehua kylillä. Voisi keskittyä katsomaan elokuvia tai sarjoja tai ihan mitä vain (tällä hetkellä tuntuu, että vaikka Pikku Kakkosta). Mutta ei, kun pitää viilata...

Sekin pitää pitää mielessä, että iso työ on jo takana, kun itse tarina on saatu tuotettua. Tämä on enää sitä työtä, jonka avulla joku muukin tulisi vakuuttaa siitä, että tämä tarina kannattaa julkaista. ;) Mutta kun mää ite tiiän sen jo, eikö se riitä, ja miksei se riitä, ja onko tosiaan pakko? No, ei oo. Palataan asiaan, kun taas työ maittaa ja huvittaa.