Luin sen läpi päästäkseni tunnelmaan ja tarttuakseni pahimpiin aukkoihin. Ei tämä vielä korjauskierros ollut, vain läpiluku siihen, mitä olen eka versioon tuottanut.

Mikään alussa ei tarttunut sen kummemmin haaviin, mutta loppu oli täysin sheiba. Loppu tuli liian nopeasti, asioita jäi avoimeksi (ja siis kyllähän minä tiedän, mitä niissä piti olla, enpä vain ollut kirjannut ylös selityksiä). Ei muuta kuin uudestaan kirjoittamaan. Monta sivua myöhemmin luin lopun läpi uudelleen, tällä kertaa tyytyväisempänä.

Vähän liiankin tyytyväisenä, koska tein suuren, suuren virheen. Annoin alun ensimmäisen kappaleen koelukijalle jo nyt, vaikka olin päättänyt, että vasta sitten, kun olen ajatuksen kanssa tekstin muokkaillut... Mitähän minä odotin? En ylistystä, en kehuja. En odottanut oikeastaan mitään. Ja senkin virheen tein, että annoin koelukijan lukea valppaan katseeni alla. Raukka parka. Toisen tekstiä on varmasti vaikea muutenkin lukea, saati sitten niin, että kirjoittaja istuu vieressä kieli pitkällä odottamassa... jotakin. Varmasti tulee tunne, että pitää tästä nyt jotakin sanoa, vaikka sanottavaa ei olisikaan. Koelukija selviytyi ensikommentoinnistaan kiitettävästi, kaikki pisteet hänelle siitä, ja minulle pelkkää piiskaa. Näin ei toimita. Ei kerta kaikkiaan, ei toimita.

Seuraavan kerran, kun joku lukee tekstiäni, hän lukee sen itsekseen. En aio olla paikalla. Ja teksti on syynätty läpi editointikamman kanssa tarkemmin kuin täitukkaisen päänahka. Oikeasti. Tämä muistiin. Kiusallista muuten sekä lukijalle että minulle.

Kyllä siellä muokattavaa on, totta kai. Jääköön hetkeksi hautumaan, ja palaan tekstin kimppuun tuorein voimin myöhemmin. Ehkä alitajunta työskentelee läpilukemisen myötä ja tekee muutettavat kohdat näkyviksi ilman että minun tarvitsee tehdä seuraavalla kerrallakaan muuta kuin merkitä tökkäävät kohdat muistiin. Ehkä muokkaaminen sujuu helposti.

Koelukija kiinnitti jo huomionsa pariin kohtaan, jotka itsekin huomasin hänen olkansa yli kurkkiessani. Yksi muokattava kohta häneltä jäi huomaamatta, tai ehkä vain kommentoimatta. Ehkä hän koetti olla sanomatta kaikkia huomautettaviaan. Loppujen lopuksi, tämähän on vasta ensimmäinen versio.