Minulla on ideoita. Niitä on niin paljon, että niistä riittäisi vähintään vuoden tarpeiksi muillekin kuin minulle. Ihanaa. Sehän innostaa. Mutta ei. Intoa ei ole. On käynyt se vanha tuttu juttu, että kirjoittaja vetäytyy sohvalle pötkölleen ja miettii. Ideoita on mukava pyöritellä, ja omassa päässä kaikki vaikuttaa upealta. Varsinaiseen työntekoon asti ideainnostus ei riitä. Ei jaksa. Ei viiti. Ei sitte. Saatana.

Koko viikonloppu on mennyt näissä tunnelmissa, ja päälle on lisättävä vielä huono omatunto siitä, että ei kirjoita, vaikka voisi. Kaikki puitteet olisivat, mutta se into puuttuu. Palaan ruotuun huomenna, huominen on hyvä päivä. Sisäinen herätyskello soi seiskalta, ja rauhallisen aamutunnin jälkeen se alkaa. Työnteko. Ideoiden työstö. Yhden valinta ja tekeminen. Näin on. En ole niin luuseri, että luistaisin tästä päätöksestä, taas, ei. Huomenna on töitä.