Tulevana viikonloppuna minulla olisi luvassa 3 x 24 tuntia täyspainoista kirjoitusaikaa. Luultavasti käytän siitä kirjoittamiseen 3. Loput lekottelen tai syyllistän itseäni lekottelusta. Itsetuntemus on hieno juttu, mutta silloin kun tietää, minkälainen pahimmillaan voi olla, se ei ilahduta.

Aion tehdä kaikkeni yllättääkseni itseni. En lekottele. Jos kuitenkin lekottelen, en syyllistä itseäni. Kolme vuorokautta itselle ja kirjoittamiselle on kuitenkin ruhtinaallisesti. Kyllä siinä luulisi jonkin rivin saavan aikaiseksi, vaikka ei hampaat irvessä pelkkään kirjoittamiseen keskittyisikään.

Siellä täällä on viime aikoina näkynyt ns. myönteiseen tekemiseen keskittyvien kalentereiden esittelyä. Täytyypä vallan kehaista itseäni, sillä minulla sellainen on ollut käytössä jo ennen kuin kukaan kertoi, että sellainen kannattaa olla. En tarkkaan tiedä, mitä nämä muiden myöteisen tekemisen kalenterit sisältävät, mutta minulla siellä on muistissa kivojen tekemisten kirjo. ja aivan totta, kuluneen syksyn kalenteria on kiva selata taaksepäin, kun huomaa, mitä kaikkea mukavaa syksyyn on sisältynyt ja kuinka paljon sitä onkaan saanut aikaan, vaikka tehdessä ja syksyä eläessä ei olo ole useinkaan ollut kovin aikaansaava. Lekottelu on houkutellut, mutta näköjään moni muukin tekeminen. Siitä on mustaa valkoisella. Onneksi olen kirjannut tekemisiäni ylös. (Suosittelen!)

Tämä viikonloppu on siis pyhitetty kirjoittamiselle. (Kunhan ensin olen siivonnut, laittanut useamman päivän ruuat, kiinnittänyt pari listaa ja ja ja...) Olisinpa jo siellä.