Olen leikkinyt leikkiä "mitä jos". Olen huvitellut itsekseni, kuvitellut, että kun puhelin soi, siellä voi olla kustantajan edustaja. Jos totta puhutaan, en kustantajan puhelua odota, mutta mitäpä se leikki haittaa. Saa uudenlaista iloa pikkujuttuun, kun puhelin soi ja varsinkin, jos soittajasta näkyy vain numero. Silloinhan se ei ole kukaan tuttu. On se ihan mahdollista, että sieltä soittelisikin todellinen yllättäjä.

Puhelinmyyjä soitti tänään. Hän sai asiallisen, virallisen vastauksen ja varsin sydämellisen juttutuokion. Olen aina kiltti puhelinmyyjille. Työtäänhän he vain ja niin edelleen. Ja usein heillä on hyviä tarjouksia, mutta nyt olen päättänyt, että en tilaa yhtäkään lehteä, ennen kuin olen saanut entiset kannettua eteisestä paperinkeräykseen. Kuuntelin siis tarjouksen, mietin vastaanottoja, joita kustantajan edustajat soittaessaan saavat, ja kiitin ei. Eli en tilannut.

Olo oli silti kuin raha-arvan raaputtamisen jälkeen. Tällä kertaa ei tullut voittoa, mutta ehkä jo ensi kerralla. Ei sitä ikinä tiedä.