Onhan tässä tietysti vielä tämä päivä aikaa, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin päivä ei kulu kirjoittaen, vaan ihan muissa puuhissa.

Tavoitteena oli tempaista 10 sivua / päivä, eli pe, la, su = 30 sivua. Tuloksena oli yhteensä n. 10 sivua. Ikinä ei pitäisi asettaa tavoitteita, joista jo tietää, ettei tule onnistumaan. Pahimmassa tapauksessa vain masentaa itsensä. Mutta en minä! En masennu, enkä masentunut. Tuon yltiöoptimistisen tavoitteen takana oli nimittäin se, että tiedän tulevien lukujen tapahtumat, ja sen jälkeen onkin lopettelun hahmottelun vuoro. Hyvällä tolalla siis, ihan sama, vaikka tulevat luvut eivät ole vielä aukikirjoitettuina. Ehkä ne voisi idean tasolla kirjoittaa tänään ylös, ranskalaisilla viivoilla, vaikkapa.

(Hormonaalinen) migreeni yritteli kahtena päivänä päälle, mutta sain torpattua sen, ainakin osittain. Tänään migreenistä ei ole tuntunut vihlaisuakaan. Onnentyttö! (Ja päälle kolme koputusta puuhun, mutta ei liian lujaa, koska lähin puu on totta kai pää.)

Kokonainen päivä vapaalla on vielä edessä. Olen jo pitkään toteuttanut sitä tavoitetta, että jokaisena päivänä pitäisi tehdä jotakin, mitä oikeasti haluaa ja mikä tuottaa iloa. Sama tyyli jatkuu tänään, ja jos homma sisältää kirjoittamista, niin sitten sisältää. Ellei, niin sitten teen jotakin muuta. Juuri nyt, ihan ohimennen, mielessä vilahti ajatus, että ehkä se sisältää kirjoittamista. Olisipa kyllä kiva. Kyllä se sisältää. Tavoite (se yhteensä 30 sivua) tuskin siltikään täyttyy, mutta lähemmäksi sitä pääsen. On hyvä fiilis.