En edes viitsi kirjoittaa sen rallatuksen ensimmäisiä sanoja tähän. Ärsyttävä biisi. Jää soimaan päähän. Eli on onnistunut.

Näemmä juhannuksena mietin, jäisinkö kotiin kirjoittamaan. No, en jäänyt. En kirjoittanut aattona enkä varsinaisena päivänäkään. Jossakin vaiheessa sentään. Jos nyt oikein muistan, niin koko kesän saldo on kymmenen sivun luokkaa. Naurasin, ellen olisi liian säälittävä.

Tällä viikolla alkavat koulut. Loma loppuu, vaikka tietysti *rallatuksen kertosäkeen ensimmäiset sanat*. Olen päättänyt palata silloin ruotuun. Teen työtä, muutun järjestelmälliseksi ja paneudun kirjallisiin puuhiin. Mutta sitä ennen sitä on vielä jäljellä, vähän. Sitä. Kesärallatuksen kertosäe.