Minulla on vanha novelli, jonka muokkaus ja laajennus on toisinaan vilahtanut mielen vieressä. Siitä saisi varmaan ihan simpsakan nuortenkirjan; ainakin novellina tarina toimii. Aikoinaan sain siitä erittäin hyvää palautetta, ja kun sanon "aikoinaan", tarkoitan aikaa, jolloin novelli julkaistiin ja täysin tuntematon lukijakunta sai lukea novellin omana viihteenään.

Kyllä kyllä, novelli on minustakin hyvä, ja aina kun sitä ajattelen, sormenpäitä kutittelee siihen uudelleen tarttuminen. Olen aina ajatellut, että nappaan sen käsittelyyn jossakin vaiheessa välipalana, ja ehkä välipalan aika on nyt. Hyvinkin voisi olla. Jos uhraan tulevan viikonlopun novellin tutkiskeluun, en menetä paljoakaan, ellei siitä sen enempää sitten synnykään.