Melkein.

Migreeni söi ihanan pitkän kirjoittamisviikonlopun, ja tämä päivä kuittautuu fiiliksillä "oon ihan huono". Ei enää tällaisia päivä eikä viikonloppuja, kiitos! Toivottelen itselleni parempaa jatkoa, vaikka tiedän, että luvassa on migreeneitä ja huonoja työpäiviä lisääkin. Ikä ilmeisesti on tuonut hormonimigreenin. Varjelkoon. Oh my. Ei sitä sellaisistakaan mitään nuorena estrogeenintäyteisenä tyttelinä tiennyt. Ja huonous on kai syklinen olotila. Ei sitä aina voi onnistua, mutta ei se lohduta, kun ulko-ovella tekee mieli kääntyä takaisin ja ilmoittaa, että otetaanpa uusiksi. Tällä kertaa en yritä liikaa (siihen sorruin) enkä pinnistele yltääkseni jonnekin, mihin juuri tänään en yllä.

Uusi idea tosin pulpahti jälleen mieleen juuri ennen migreeniä. En muista, kirjoittelinko siitä edelliseen postaukseen, luultavasti en. Idea kuitenkin tuli ja vaivasi niinä hetkinä, kun jokin ylipäätään kivun ja valomerkkien lomasta pystyi minua vaivaamaan. Outoa kyllä, kipu helpotti, kun tein tietoisen päätöksen jättää uusin idea hautumaan. Pienet harmaat aivosolut siellä varmaan yhteen ääneen huusivat, että "tee ny saakeli jotakin valmiiksi asti ennen kuin alat seuraavaa". Ja siitä kipu. Yhteishuudosta. No oikeasti ei. Mutta hautumaan se jää, ja edeltävä idea pääsee käsittelyyn ensiksi (kunhan vain keksisin, miten, mitä painottaen, millä rakenteella, mikä ote).

Ai niin, otsikko. Siihen olisi varmaan pitänyt laittaa tähti-merkki viitteeksi. Siinähän on yhdistettynä englantia ja ruotsia, mukana vahva mielleyhtymä suomeen. Sitä se on ollut, sitä on pureksittu. Tämän on pakko kääntyä parempaan päin.