Tämän viikon seuraavat parhaat asiat tapahtuvat huomenna, jolloin alkaa loma (vain yksi päivä puurtamista enää) ja jolloin postiin -- tai siis asiamiespostiin tai mikä se nykyään nimeltään onkaan -- saapuu paketillinen jouluisia lahjoja. Nämä kaksi hyvää ovat ne, jotka tiedän tapahtuviksi huomenna. Muusta hyvästä en vielä tiedä.
Juttelin ihmisen kanssa tänään, ja hämmästyin hänen ajatusmaailmaansa. Hänestä kirjoittaminen on noloa. Tyrmistyin, enkä ole päässyt sinuiksi moisen väitteen kanssa vieläkään, tunteja tapahtuneen jälkeen. Omituista, mutta tuntuu melkein kuin hän olisi loukannut henkilökohtaisesti minua väitteensä kanssa. Ehkä loukkaantumiseni johtuu siitä, että pidän kirjoittamista osana minuuttani, se on jotakin joka kuuluu persoonaani, ja tyrmätessään minuun kuuluvan osion nolona, henkilö tuli samalla tyrmänneeksi minut. Hyvänen aika, miten herkkähipiäinen sitä kirjoittaja huomaakaan tässä kohtaa olevansa. Tai oikeastaan olen herkillä ja haluan huutaa, ettei kirjoittaminen ole noloa, ei ainakaan sen nolompaa kuin mikään muukaan, mitä ihminen ilokseen tekee ja on tehnyt vuosituhansien ajan.
Muuten kaikki alkaa olla pulkassa, lahjoja myöten. Ainoastaan kaikkein rakkaimpien paketit puuttuvat vielä, mutta niitä täytyykin miettiä tarkasti. Haluan antaa parhaat mahdolliset, mietityt lahjat, en "jotakin vain", koska en muutakaan keksinyt.