Aloitin kauan sitten kirjoitetun tekstin muokkauksen suurin odotuksin. Sitten iski laiskuus. Tuli blokki. Loma loppui. Oli uskon puutetta. Elämä kutsui. Haaveet vaihtuivat. Kirjoittaminen jäi. Muokkaaminen unohtui. Tai oli se siellä, takaraivossa, mutta valitettavasti ei sormenpäissä eikä tekstitiedostoissa.

Päivät kuluivat, aika kiiti. Oli muuta kirjoitettavaa. Oli muuta ajateltavaa. Vahva, varma tunne katosi. Iski epävarmuus tekstiä kohtaan ja varmuus siitä, että ei nyt, nyt ei onnistu.

Saa nähdä. Kisa-aikaa on vielä jäljellä. Arki palailee uomiinsa, ja aikaa voi jäädä muokkaamisellekin. Mahdottomalta urakalta se tuntuu vieläkin, niin paljon korjattavaa olisi. Voi olla, että ehdin. Voi olla, että hanskat jäävät siihen naulaan, johon ne salakavalasti ripustautuivat. En tiedä, en tiedä, en voi tietää. Mutta jonakin päivänä taas, kyllä.