Kokous, epävirallinen kokous, seuranta, luentoja, lupautuminen uuvuttavalta tuntuvan projektin vetäjäksi. Töitä, välillä paneutuen ja innostuneena, välillä puolella silmällä, korvalla ja vasemmalla kädellä. Siis se vasen käsikin puoliksi. Niin huonosti. Ja puhutaan kuitenkin palkkatyöstä. Tiedotteiden laatimista, kyselyiden lähettelyä, puheluita, sähköposteja, ihmettelyä, odottelua. Kynän pyörittelyä. Papereiden siirtelyä ja kantamista pisteestä toiseen, lähinnä kotoa töihin ja takaisin vilkaisemattakaan niitä välillä.

Semmoista, turhalta tuntuvaa. Kilpailuaikaa on alle kuukausi, ja minä keskityn menemään riman alta kaikessa, mitä teen. Jos kotimainen kirjallisuus menettää tekemättömyyteni vuoksi minussa jotakin, niin en minä ole työelämänkään voitto.

Ai niin, ja ärtymystä, sitä etenkin, ja ihmettelyä. Pientä ihastelua, epävarmuutta, päätöksiä. Ja sitä ärtymystä. Miten joku voi olla niiiiin ärsyttävä ja kuitata syyn kuulijalle (minulle) ihmettelemällä teennäisen hämmästyneenä, miksi joku haluaa tehdä asiat vaikeimman kautta. Argh, up yours!