Saako toiselta varastaa?

Kässärissäni on kohta, pätkä tarinaa, jonka olen kuullut toiselta. Kyseessä on tositarina, oikeasti oikeassa elämässä tapahtunut kohtaus, jonka aikoja sitten lisäsin omaan tarinaani, muunneltuna, mutta kuitenkin niin, että itse tapahtuma on muuttumaton. Nyt kuitenkin kuulin, että henkilö, jolta kohtauksen kuulin, on kirjoittanut sen omaan kässäriinsä. Moraalinen velvollisuuteni on poistaa toiselle kuuluva kohtaus omasta tarinastani. Tuo toinen henkilö ei edes tiedä, että olin aikonut napata kohtauksen itselleni.

Tai oikeastaan en aikonut. Kohtaus vain oli niin hyvä, että paremman puutteessa kirjoitin sen kässäriini tarkoituksenani miettiä tilalle myöhemmin jotakin muuta. Mutta sitten kävi niin kuin kirjoittaessa usein käy, että tarina alkaa elää, ja varastettu kohtaus alkoi tuntua juuri oikealta. Unohdin koko asian ja annoin sen olla kässärissäni. Kunnes nyt... Tänka på situation, enkä tiedä, mitä tehdä.

Gummeruksen kirjoitusaikaa on jäljellä vielä viitisenkymmentä päivää. Muokkaamista on jäljellä vielä noin viidellesadalle päivälle. Varastetun kohtauksen tilalle pitäisi keksiä uusi kohtaus. Olen alkanut miettiä, pitäisikö luopua Gummeruksen kilpailuun osallistumisesta, järjestää elämä uuteen uskoon ja odottaa seuraavaa kilpailua. Pitäisi, ehdottomasti, ja ei pitäisi, vielä ehdottomammin. Haluan osallistua, ja haluan menestyä. Mutta menestystäkin enemmän haluaisin nyt tuntea saaneeni jotakin niin valmiiksi, että uskon siihen niin vahvasti, että osallistun sen avulla kilpailuun. Kukaan ei tykkää häviämisestä, mutta jalo kilpa tuntuisi tällä hetkellä jo voitolta.