Olen kyllä onnekas. Olen kirjoittanut kokonaisia tekstejä sen verran, että vappunakaan ei ole tarvinnut lähteä ulos, vaan olen viihtynyt kotona hyvän luettavan parissa. Sillä hyvä tuo, tuo minun kirjoittamani jännäri. Luettuani tajusin, että sehän on melkein valmis, hienosäätöä vain ja kansiin. :) Pääsevät sitten muutkin nauttimaan. No joo, tähän kenties liialliseen itsevarmuuteen liittyen tuleekin mieleen muutama aihe, joita voisi pohdiskella pitempäänkin:

1. Kirjoittajan itsevarmuus, pakollinen paha, mutta milloin sitä on liikaa? Sitten, kun kässäri on kiertänyt kaikki kustantajat kolme kertaa läpi, eikä missään ole tärpännyt? Sitten, kun esilukijaksi pyydetty kaveri ei kuukausienkaan jälkeen "ole vielä ehtinyt loppuun" tai "ei osaa sanoa, ihan hyvä kai se..."? Itse en onneksi ole törmännyt kumpaankaan yllä annettuun esimerkkiin, joten kirjoittajaminäni itsevarmuus on yhä tallella. Siis, eihän mulle nyt vois ikinä käydä noin!

2. Hienosäätö, ja toisaalta oman tekstin ylivoimaisuus. Verrattuna muiden (julkaistuihin) teksteihin, nimittäin. Miten oivaltava se oma teksti onkaan, ja omaperäinen. Miten tyyli ja ryhti säilyvät loppuun saakka! Sanavalinnat, ja ja ja. Ja miksi sitä ei ole vielä julkaistu? Noku hienosäätö, ja pari yksityiskohtaa pitäis vielä muuttaa, ja pitäiskö ne pilkut laittaa, vai ymmärtääkö kustantaja, että pilkuttamattomuus siinä kohtaan on harkittu tyylikeino...

3. Saatekirje. Googlailin eilen ja löysin monia hyviä vinkkejä sekä kivoja blogeja, joita jäin lueskelemaan. Eilisen googlettelukierroksen anniksi tuli, että hyvä saate on työhakemustyyppinen ja että ensin kannattaa kirjoittaa kässäristä laaja esittely, jota sitten karsii rankalla kädellä mahduttaakseen kaiken ½-1 A4-sivuun. Eli tiivistettynä: kirjoita paljon, jotta saat puristettua ulos helmen. Pätee kaikkeen kirjoittamiseen, myös sen itse romaanin.

Nyt minun pitäisi valita kustantamot, joille työni tuotosta tarjoaisin. Lisäksi pitäisi tiivistää käsinkirjoitetusta ruutuvihkon A4:sta napakka saate tuotokseni kylkeen lähetettäväksi. Ja tehdä se hienosäätö. Ottaa happea ja hypätä. Jos siitä tulee bumerangi, niin sitten tulee. Minulla ainakin oli antoisa vappu vm. 2015 oman tekstini parissa, eikä sitä yhdenkään kustannustoimittajan eriävä mielipide voi muuttaa. Mistä tulikin mieleeni vielä yksi pohdiskeltava aihe:

4. Kirjoittajan itsevarmuuden puute (vrt. kohta 1.) Nuorallatanssia, nuorallatanssiahan tämä.