Dramaattinen otsikko. Itse asiassa kirjoitin ensin, että "elämä päättyy jouluna", ja hetken aikaa otsikon dekkarimaisuutta myhäiltyäni päätin vaihtaa sen vähemmän kuolemaa ennustavaan. Elämä siis ei lopu jouluna -- toivottavasti, olisi ikävää kaikkien kannalta, jos niin kävisi: itse odottaisi vuoden merkkipaalua ja kuukahtaisi, perhe ja ystävät muistaisivat tulevina vuosinakin aina joulunaikaan, että niin kävi. Eli harras toive on, että kenenkään elämä, ikinä, missään, koskaan, ei päättyisi jouluna. Paitsi dekkareissa homma olisi ok.

Oikeasti ajattelin ilmaista sitä, että kaikki loppuvuoden rutistukset ja odottamiset, pakertamiset ja dead linet osuvat aikaan juuri ennen aattoa. Jos aatto on sunnuntaina, kaikki isot muuttujat ovat kuosissa ja vähintäänkin tiedossa perjantaihin mennessä. Eli ensi viikko tulee olemaan melkoinen hulabaloo-viikko.

Eikä siinä vielä kaikki, eipä tietenkään, näin migreeniriesaisen näkökulmasta. Ajatuksena oli hoitaa siivoilut ja kodinlaittamiset alta pois tämän viikonlopun aikana, mutta miten sitä, kun silmän takana viiltää tikari. Edes uni ei auta, eikä pimeässä makaaminen. Siivoilut saa suosiolla unohtaa tältä erää, eikä ensi viikon velvollisuuksia hirviä ajatella lainkaan. Monia juttuja pitäisi valmistella (työt) ja hankkia (lahjat), mutta sitä samaahan se on meillä kaikilla. Toiset vain hoitelevat homman helpomman oloisesti kotiin kuin toiset.

Odotan joulua ja kaiken kiireellisen, stressaavan ja velvoittavan helpottamista. Loppuvuosi ja viikko seuraavasta meneekin levossa, toipuessa ja toivon mukaan juhliessa. Voisipa ensi viikon skipata ja siirtyä suoraan sitä seuraavaan. Voisipa oman vajavuutensa, huonoutensa ja riittämättömyytensä karistaa jo harteiltaan pariksi viikoksi. Ja pääsisipä juhlimaan.