Tekstin eka version valmistuminen ei päästänyt minua rauhaan, vaan päinvastoin, pisti lisää tuulta purjeisiin. Innoissani ja energioissani tein sen virheen, että aloin heti editoida tekstiä. Olisi pitänyt malttaa ja lukea vain läpi, mutta minkä sille mahtaa, että delete-nappula on nopeampi kuin ajatus, joka kulkee aivoista delete-nappulan päällä rauhattomasti liikkuvan sormen kautta takaisin aivoihin ja siellä kohtaan, jota kutsutaan nimellä järki.

Poistelin, muokkasin, merkitsin ja en tykännyt koko roskan läpi.

Nyt yritän malttaa ja keskittyä johonkin muuhun, tai pian minulla on käsissäni lyhyt novelli. Päivän vapaan kunniaksi olen pyykännyt, tiskannut, laittanut ruokaa, leiponut ja pessyt kahvinkeittimen. Tähän mennessä. Oikeasti fiksu aloittaisi näillä täpinöillä uuden tekstin kirjoittamisen. Minä kuluttelen aikaa ja odotan malttamattomana, milloin pääsisin vanhan kimppuun.  Jospa siitä ajan jälkeen olisi itsestään tullut edes jotenkuten kelvollinen, koska kyllähän niin voi tapahtua.