Entistä parempi. Vaikuttavampi. Kauas kantoisempi. Kaksi hyvää juttua jo tapahtunut, eikä tunnetusti ole kahta ilman kolmatta. Mitähän kivaa... Voi että, ihanaa olla iloinen.

Syksyn rämpimisen aikana havahduin jo miettimään, mahdanko olla jollain muotoa masentunut. Kun mikään ei oikein säväyttänyt, ei tuntunut sen kummemmalta. Mutta nyt. Iloa riittää. Hymyilen tauotta. No, sen verran taukoa kuitenkin, että väliin huudahtelen "Jes". :D

Mää mittäää masentunu oo. Kun ei ole vain ollut, mitä tuntea, kai se niin on ollut. Nautin tästä, että tunnen. Iloitsen. Happy me.