Sairasteluja, lisätöitä, muistettavia asioita, hakemusten kirjoittamista, muutettavien kohtien miettimistä. Siihenpä se on jäänyt. Pari viikkoa sitten pyhästi lupasin, että heti, kun on aikaa. Mutta eipä sitä ole, ellei itse tee. Rentoutuakin pitäisi välissä.

Tiedän, että nämä kaikki ovat pelkkiä tekosyitä, sillä jos oikeasti haluaa, ajan repii vaikka kiven alta. Minua taitaa vähän pelottaa. Rytmitys on pielessä, isoja muutoksia olisi tehtävä, aukkokohtia kirjoitettava täyteen. On niin paljon pään sisällä, mutta en ole varma, osaanko antaa sitä ulos. Taitaa tosiaan vähän pelottaa, mitä jos tarinani ei ole muiden mielestä kuulemisen arvoinen, ja vain minä haluan tietää, mitä sitten tapahtui.

Mitä sitten tapahtui. Senkin tiedän, ettei tarina voi jäädä kesken.