Olen kirjoittanut koko päivän, ja nyt makaan sohvalla läppäri sylissä, koska en ymmärrä, että silmien kirvely ja kuivuus johtuu ruudun tuijottamisesta. Sormenpäitä kutittaa vielä: jos kirjoittaisi vielä vähän.

Ihanaa, että kirjoitus kulkee. Kaikki johtuu siitä, että tiedän, mitä tulee tapahtumaan. On myös jännittävää nähdä, millä tavalla hahmot tulevat yllättämään. Jokin suunnitelma tulee vielä muuttumaan, ihan varmasti. Joku haluaakin mennä tuonne, vaikka suunnitelman mukaan piti mennä sinne. Ihan kuin oikeat ihmiset.